Visiota vailla?

Nuorisobarometrien mukaan nuorten luottamus niin Suomen kuin maailman tulevaisuuteen on heikentynyt. On sanottu, että ajastamme puuttuvat suuret visiot.

Monenlaiset uhat ovat kaikilla hyvin tiedossa. Viihteessä toistuvat apokalyptiset kertomukset täystuhon jälkeisestä maailmasta, jossa henkiin jääneet sinnittelevät kuin torakat. Entä dystopian vastakohta? Miltä näyttäisi se tulevaisuus, jossa uhkiin on vastattu ja yhteiskunnat muuttuvat oikeudenmukaisemmiksi ja tasa-arvoisemmiksi?

Martin Luther Kingin kuuluisa “I have a dream” -puhe on visionäärinen. Se maalailee kuulijoiden mieliin kuvan tulevaisuuden Yhdysvalloista, joissa rodullinen tasa-arvo toteutuu. Tällaisissa visioissa on voimaa, ja ne voivat inspiroida useita sukupolvia toimimaan.

Visio on, kuten yrityskonsulttien suuresti rakastama ’missio’, kristillisperäinen käsite (englannin ’vision’ tulee latinan näkemistä tarkoittavasta sanasta).

Raamatussa profeetat saavat Jumalalta erilaisia näkyjä ja ilmestyksiä. Osa niistä liittyy maanpäälliseen lähitulevaisuuteen, toisissa taas kurkistetaan lopun aikojen todellisuuteen. Lupaus luvatusta maasta oli päämäärä, joka ylitti sukupolvet. Näky uudesta Jerusalemin temppelistä vihollisten tuhoaman tilalle merkitsi uutta alkua. Sen merkitys oli valtava israelilaisten identiteetille ja uskonnolle.

Apostoli Paavalilla oli muiden visioidensa ohella selkeä näky yhteydestä eri taustoista tulevien uskovien välillä. Hän näki mielessään lähitulevaisuuden, jossa juutalaiset ja pakanuudesta kääntyneet ylistävät yhdessä Kristusta toisensa hyväksyen. Paavali pyrki osoittamaan, että kyse ei ollut hänen omasta visiostaan, vaan profeetat olivat jo itse asiassa ennustaneet tämän yhteyden Israelin ja muiden kansojen välillä (Room. 15:9–12).

Tällainen pyhiin kirjoituksiin ankkuroituva visio tarjosi lujan perustan hänen kehotukselleen, että Rooman kristittyjen tuli etsiä yhteyttä ja hyväksyä toisensa erilaisista tavoista ja käytänteistä huolimatta (ks. Room. 14–15). Yksi Raamatun tunnetuimmista näystä löytyy Johanneksen ilmestyksen lopusta monenlaisten kauheuksien jälkeen: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.” (Ilm. 21:1) Kaiken kuoleman ja pimeyden toisella puolen on jotain uutta. Kaaoksen voimat, joita meri symboloi, ovat poissa. Tämä näky on antanut valtavaa lohtua niille sukupolville, jotka ovat uskoneet lopun aikojen olevan jo käsillä. Jotkut ovat tosin purevasti huomauttaneet, että uutta maata odotellessa kristikunnan soisi pitävän parempaa huolta nykyisestä maasta.

Visiot esitetään helposti vahvan johtajan henkilökohtaisina luomuksina. Todellisuudessa visionääreillä on usein ympärillään joukko luotettuja työtovereita tai vaikkapa älykäs puoliso, jonka kanssa pallotella ajatuksia. Paavalillakin oli ympärillään monenlaista työtoveria ja tukijaa. Tuskin kannattaa odotella, että joku poikkeusyksilö tulisi tarjoamaan uskottavan vision hyvästä tulevaisuudesta. Väkevät visiot luodaan yhdessä.

Teksti: Katja Kujanpää